Kyllä meillä osataan pukeutua kevään teeman mukaan! Pitkästä aikaa siis vähän vaatemuodin esittelyäkin. Tutkimusretkellä talonmiehen asuntoon löysimme myös Juslenian virallisesta linjasta piristävästi poikkeavan verhoratkaisun:

Kukkakuosit ilahduttavat aina. Unikkoahan täältä löytyy myös, kuten aikaisemmin on nähty; tällä kertaa esittelyssä kielikeskuksen itseopiskelutilan pöytäliina sekä jokin (ilmeisesti) varausvihko samalla teemalla. Hieno lamppukin pääsi kuvaan; hyvä huomio nimittäin on, että kellaritiloissa on syytä pitää taskulamppuja jemmassa sähkökatkon varalta!

Ensimmäisessä kuvassa alkukevään kukkia, kovasti tuoksuvia (tai joidenkin mielestä haisevia). Eräs juslenialainen totesi pihalla kasvustoa ihallessamme, että näyttää olevan tehokkaasti leviävää sorttia ja kyllä nyt kannattaisi ottaa tästä lapiollinen maata omalle pihalle. Hieno ajatus!

Jälkimmäinen kuva on otettu kahta viikkoa myöhemmin, kun ensimmäiset kukat ovat jo lakastuneet ja tilalle ilmestynyt jotain suurempaa.

Ehkä jonain päivänä kukat kukkivat myös uuden Juslenian pihalla… aasinsilta ei nyt ota tästä syntyäkseen, mutta joka tapauksessa piti kertomani, että Juslenian kirjastojen väliaikaiset sijoituspaikat ovat selvinneet, joskin meidät tavoittaneessa viestissä oli vielä jotenkin epäuskoinen sävy. Englannin, ranskan, espanjan, fonetiikan ja yleisen kielitieteen kokoelmat siirretään Signumin kirjastoon, joka siis sijaitsee Yliopistonmäellä, Juslenian muut kirjastot (klassillisen, saksalaisen ja pohjoismaisen filologian sekä italian ja oliko vielä joku?) siirretään Chemicumiin Akatemiankadulle. Ei sekään onneksi kaukana ole, mutta seminaarikirjaston päivittäinen luonteva käyttö kyllä jää. En kiellä, sapettaa. Chemicumin kiinteistön kunto ei ahnaasti kuuntelemiemme huhujen mukaan myöskään ole suorastaan hyvä. Jospa siellä ei mitään kirjoja syöviä tuhoeläimiä sentään väijyisi.

Ystävälliset juslenialaiset johdattivat meidät tutkimusmatkalle rakennuksen harvemmin nähtyihin osiin. Selvisi, että yksillä on keittiö ja toisilla kylpyhuone. Mukavia sohvia tuntuu myös riittävän; alkuperäistä kalustusta tai ei, kirkkaita värejä ainakin riittää!

Tuo kylpyhuone oli kyllä yllätys. Kyseessä on entinen Juslenian talonmiehen asunto, joka ei perimätiedon mukaan ole ollut alkuperäisessä käytössään sitten 80-90-luvun taitteen. Kylpyhuone on alkuperäisessä, aika hienossa kunnossa. Ihastuttavan oranssit kaakelit ovat tuttuja myös rakennuksen muista osista, kuten tuosta alakerrasta löytyneestä kielikeskuksen opettajainhuoneen sympaattisesta keittiöstä. Mainittakoon, että minkäänlaista keittiön tynkääkään ei löydy ainakaan klassillisten kielten henkilökunnan taukohuoneesta. Hyvä sentään, että johonkin sellainen on älytty aikoinaan asentaa.

Tylkkäri jatkaa Juslenia-aiheista uutisointiaan: http://www.tylkkari.fi/uutiset/humanistit-eivat-halua-uuteen-jusleniaan

Humanistit eivät tosiaan halua uudisrakennukseen, sehän on todettu tässäkin blogissa monia kertoja. Yliopiston hallituksen puheenjohtajaa Hannu Kokkosta tämä viesti ei ollut ennen Tylkkärin haastattelua tavoittanut, mitä sopii vähintäänkin ihmetellä. Eikö kukaan uskaltanut kertoa? Kokkonen kommentoi: ”Kyllä tämä kuulostaa hieman erikoiselta. Ensin rakennetaan viimeisen päälle hienot uudet tilat, ja sitten sinne ei haluta mennä.” Kaipa meille uudetkin tilat kelpaisivat, elleivät vuokrakustannukset olisi sietämättömät ja tilaratkaisut enemmistön mielestä täysin sopimattomat käyttötarkoitukseensa. Toisaalla (talous)johtoportaassa on oltu kuulemamme mukaan enemmän kuin tyytyväisiä humanistien säästöratkaisuun. No, sekoiluksihan tämä on joka tapauksessa mennyt jo aikoja sitten.

Joskus muinoin syksyllä 2001 tiedotettiin, että “Juslenian mikroluokka on avattu kellarin konehuoneessa”. Ilmeisesti se on edelleen käytössä, vaikka tarvetta lienee vähenevässä määrin. Toivottavasti jonkinlaisia vastaavia palveluja tarjotaan kuitenkin tulevaisuudessakin. Vai kenties yliopisto jakaa omat kannettavat tietokoneet kaikille uusille opiskelijoille? Atk-taitoihin panostaminen kannattaa kyllä; esimerkiksi erään taannoisen juslenialaisen kantaaottavaa taidonnäytettä voi ihailla Youtubessa:

“Hitler kuulee Palladionin nykytilasta“.

Huom. sisältää viittauksia ajankohtaisiin asioihin. Kiitokset tekijälle. Meitä nauratti! Ja kun oikein hekottaa, niin kaikki käytävän varrella kuulevat sen kyllä. Pelottaa ajatellakin, millaista joukkohysteriaa tämä video olisi avokonttoriolosuhteissa voinut aiheuttaa!

Juslenian edusta on uskomattoman lämmin ja aurinkoinen paikka. Olemme pohtineet, onko tällaisen mikroilmaston syntyminen voinut tapahtua tarkoituksellisesti, vai onko kyse rakennusten evoluution suunnittelemattomista yllätyksistä. Ainutlaatuinen vapunviettopaikkakin tämä on. Missäköhän boolit ja munkit tarjoillaan ensi vuonna? Tänään näkyi jo muuttolaatikoita; saimme siis esimakua tulevasta.

Ilmapallo karkaa siniselle taivaalle…

Erään monille opiskelijasukupolville tärkeän paikan aikakausi muuten päättyy juurikin tänään. S-osista ei enää ole, vaikka osakunnat toki jatkavat eloaan ja toimintaansa (toistaiseksi junaradan tuolla puolen). Elämme luopumisen aikoja? Taidemuseo ei onneksi taida olla purku-uhan alla, joten ylioppilaat saavat lakin päähänsä edelleen vanhassa tutussa paikassa.

Juslenian naistenvessan ovissa käydään keskustelua elämän olennaisuuksista. Kaikki kirjoitukset pitäisi käydä taltioimassa, mutta tänään nappasin kamerallani kuvan itseäni eniten koskettaneesta (ja isoimmalla kirjoitetusta) julistuksesta.

Huomasinpa sellaisenkin seikan, että jos olet Jusleniassa asioiva vauva, niin sinun kannattaa olla liikkeellä äiti-ihmisesi kanssa. Isien vessasta ei näet löydy tällaista. Ja ei siitä sitten sen enempää!

Täytyy vähän kehuskella, että tuli käytyä ihan ulkomailla asti. Kuvassa näkyy mm. jo vuosisatojen ajan keskeneräisenä ollut purkuprojekti, josta turistit tuntuvat kovasti tykkäävän. Oli mielenkiintoista pohtia alle 40 vuotta vanhan turkulaisen rakennuksen kohtaloa ja verrata sitä roomalaisiin käytäntöihin. Rakennusten elinkaari on jotain aivan muuta, vaikka käytännöllisyys siitä taitaa joskus hiukan kärsiäkin.

Esittelyssä myös toisenlainen ratkaisu tilaongelmiin: ei se mitään vaikka vanha on vähän rikki ja käyttötarkoituksiinsa sopimaton; rakennetaan uutta päälle vaan!

Löysin hienon blogin, jossa rakennuksemmekin saa ansaittua huomiota: Talotarinat. Jostain syystä kommentin jättäminen sinne ei tainnut onnistua minulta, kuten ei eräs toinenkaan juttu tänään: ilmeisesti omppu-merkkiseltä koneelta kuvien liittäminen Maailmanlopun muotiblogiin ei ole mahdollista? Saattaa toki olla, että atk-taitoni ovat hieman ruosteessa…

Jälkilisäyksenä bill gatesin hallinnoimalta tietokoneelta hieman harvinaisempi näkökulma Jusleniaan. Oletko kulkenut näitä portaita? Minä en aikaisemmin ollut.

Työhuoneiden vakiovarusteluun kuuluu vaatekaappi, ja parhaassa tapauksessa ovessa on jopa peili. Ilmeisesti tätä ovea oli jo availtu liikaakin, koska kolmesta muovisesta (kyllä, muovisesta) saranasta kaksi oli sanonut sopimuksen irti. Maanantai-aamuna ovi roikkui pelkän keskimmäisen saranan varassa, josta se sitten yhteisvoimin väännettiin kokonaan irti.

Siihen päättyi sen vaatekaapin tarina. Eipähän toimi enää luurankojen piileskelypaikkana!